Vuosia ja vuosia on kulunut tämän blogin perustamisesta ja lopettamisesta.

Nykyään vastaan kahdesta eri sivustosta.

kambodzassa.fi

ja

closethunk.com

Tervetuloa ja näkemiin :D

Mitä tein tänään 24.1.2013

Klo 12 Heräsin
Join pannullisen aamukahvia tietokoneen ääressä

Klo 14 Katselin netflixistä 4400-sarjaa
Söin eilen ostamani pomelon

Klo 16 laitoin leipäjuuren heräämään. Jatkoin 4400-sarjan katselua

Klo 19 puhelin äitin kanssa pitkät pätkät FaceTimessa.
Jatkoin 4400-sarjan katsomista

Klo 22 menin nukkumaan

Mitä tein tänään 23.1.2013

Klo 9 Heräsin
Join aamukahvia pannullisen tietokoneen äärellä.

Klo 12 Siirryin tietokoneelta television eteen katsomaan netflixistä 4400-sarjaa.

Klo 19.30 Lopetin sarjan katsomisen, menin puolison kanssa kauppaan.
Ostin pomelon

Klo 20 palasin sohvalle katsomaan jotain sarjaa.

Klo 21.30 puoliso meni nukkumaan. Jäin katsomaan 4400-sarjaa parin jakson verran.

Klo 23.30 Menin nukkumaan

Mitä tein tänään 22.1.2013

Klo 11 Heräsin
Join pannullisen kahvia koneen äärellä.

Klo 14 Siirryin puolison koneelle pelaamaan settlerssiä

Klo 17 Lähdin bussipysäkille kohti keskustaa, Vihreiden nuorten hallituksen kokoukseen.

Klo 22 Olin kotona. Ostin matkalla pomelon.
Turhautti, kun kahden tunnin kokoukseen menee minulta viisi tuntia bussien vuoksi. Katsoin netflixistä 4400-sarjaa. Ja söin pomelon.

Klo 01 menin nukkumaan.

Ihmisten ahdistelua (aka katuvalokuvausta)

Tänään päätin tutustua katukuvaukseen. Otin kittiputken ja päätin, että en zoomaa. Käytän vain 35 milliä. Tajusin, että ihmisten kuvaaminen on minulle yhtä vaivaannuttavaa kuin heille. Minusta oli vaikeata ängetä naamalle putki ojossa ja painaa liipaisinta. Lopulta löysin oikeanlaisen lähestymistavan. Pidin kameraa kokoajan kädessä rinnan korkeudella. Otin naamalle sen perus flaikkujenjako/feissaushymyn ja katsoin kuvattavaa kohdetta silmiin ennen kameran nostamista ja kuvan ottamista. Tämä epätyypillinen käyttäytyminen sai aikaan hyvin erilaisia reaktioita. Yksi vanhempi rouva huikkasi iloisesti: "Tuliks hyvä?" Huikkasin takaisin kyllä ja kiitos. Yksi vanhempi rouva kertoi minulle kuvan ottamisen ilman lupaa olevan laitonta, jonka jälkeen hän kysyi miksi hänestä kuvan otin. Kävelin hänen kanssaan muutaman kymmentä metriä ja kerroin, että harjoittelen ihmisten kuvaamista. Kerroin myös, että ihmisten luvatta kuvaaminen julkisella paikalla ei ole laitonta, mikäli heitä ei esitä huonossa valossa. Kolmas reaktio oli ehkä kaikkein voimakkain. Katsoin nuorehkoa naishenkilöä silmiin kamera kasuaalisti maahan osoittaen. Nainen lähestyi minua ja kysyi: "anteeksi, mutta ethän ottanut minusta kuvaa?" Vastasin kieltävästi ja hän pyysi minua näyttämään kamerasta viimeisimmät kuvat. Tietysti näytin ne. Tämä ei ollut ainoa nuori naishenkilö, joka reagoi voimakkaasti kameraan. Moni nosteli kaulahuivia kasvoilleen, katsoi päättäväisesti poispäin tai teki selkeän eleen, että ei halua kuvaan. Hauskinta oli, että usein tämän kaltainen reaktio tuli juuri silloin, kun en ollut edes aikeissa ottaa kuvaa. Minusta tuntui tungettelevalta kuvata ihmistä, joka selkeästi kasvoillaan tai ruumiillaan viestii ahdistuneisuutta. Tämän vuoksi kuvasin pääasiassa vanhuksia. Nuoret miehet pelottavat voimallaan, nuoret naiset äänellään. On henkisesti helpompaa kuvata "heikompaa" yksilöä. Tässä minun pitää vielä kehittyä. Sattui sekaan myös muutama linssiludekin. Heistä huomasi selkeästi, että he kävelivät todella läheltä poseeraten koko matkan. En ottanut yhdestäkään kuvaa.

Huomasin myös varusteissani selkeää puutetta. Kuvasin urheilumoodilla, koska kameran tarkennus oli niin pirun hidas. Pyöräilijät ja ripeät kävelijät olivat kameralle aivan liian nopeita. Katsotaan paraneeko tilanne, kun saan uuden putken, jossa on ultraäänitarkennus. Raja voi tulla vastaan myös entry-level rungossa, mutta sitä en ole ihan heti päivittämässä.

Loppujen lopuksi minulla oli hauskaa. Kuvaaminen jokseenkin unohtui, mutta ihmisten reaktioiden tutkiminen oli mielenkiintoista. Pelkkä kameran läsnäolo ja katsekontaktin luominen riitti.

Location:Turku,Suomi

AD/HD miehet

Lueskelin eilen illalla aikani kuluks ajatuksia (foorumeita) AD/HD miehistä. Viestit esim 2+ keskustelussa oli jotenkin itseen sopimattomia. Pettää, luotaantyöntävä, väkivaltainen, alkoholisti. Onko nämä ihmiset siellä foorumilla vai siksi, että heidän puolisonsa on paha? Harva "vain vauhdikkaampaa elämää AD/HD-miehen kanssa" elävä vaivautui kirjoittamaan kokemuksiaan foorumille. Siinä kohtaa vähän mieitytti, kun yksi kirjoitti suunnittelevansa seurustelua AD/HD-miehen kanssa, mutta meinaa luopua ajatuksesta luettuaan foorumiviestit...
Omat kokemukseni AD/HD-miehistä on lähinnä omat henkilökohtaiset kokemukseni. Olen lääkärin mukaan kirjaesimerkki AD/HD:sta, mutta en nähnyt foorumiviesteissä itseäni. Yhtä tai kahta viestiä lukuunottamatta. Kyllä juu. Osaan sanoa loukkaavia asioita, mutta lähimpäni osaavat myös suodattaa ne pois. Jos eivät, niin he yksinkertaisesti kysyvät: "oliko tuo vittuilua?". Pettämään en kykene. Ainakaan tässä elämänvaiheessa. 6 vuotta takana, ja innolla odotan kuutta seuraavaa saman immeisen kanssa :)
Alkoholinkäytöstä olen saanut kehuja jopa lääkäriltä ja olen ollut rehellinen. On kysytty: "Juotko kuinka paljon?" Olen vastannut: "1-3 kertaa viikossa 1-3 olutta". Väkivaltaisuudesta en tiedä. Kunnon kännissä tai stressin alla olen satuttanut pari kertaa, mutta ne ovat olleen yksittäisiä tapauksia hyvin pitkällä aikajaksolla. Luulen, että samanlaiseen kykenisi täysin tervekin ihminen.
Aloin oikein miettiä, että pitäisikö mennä Tampereella johonkin addivertaistukiryhmään, että näkisi muita addiaikuisia ja nimenomaan niitä miehiä. Jääpi nähtäväksi, saanko koskaan aikaiseksi. Todennäköisesti sekin hanke unohtuu ennen alkujaan...

Damn You Auto Correct!

iPhonen sanakirjassa on tapahtunu jotain outoo. Se on nykyään yhä useemmin ja useemmin ehdottelemassa kaikkee outoo. Joskus lauseista tulee ihan järjettömiä, ja joskus taas ihan v***n hauskoja :D

Kannattaa selailla tota sivustoo. Melkein kusin housuun, kun luin ton... 

Aksuja!

Ostin muutama päivä sitten itselleni 2 akaattikotiloa. Herättelen harrastusta uudelleen 11 vuoden tauon jälkeen. Nuo 2 ovat ihan tavalliset Achatina Fulica sisarukset. Kovin suloisia ovat, ja muutaman päivän tarkkailulla huomaa, että niillä on ihan omat persoonat. Toinen tulee kuorestaan paljon useammin, on yleisesti aktiivisempi ja kaivautuu syvemmälle turpeeseen. Samainen kaveri myös on innokkaampi kokeilemaan uusia ruokia. Toinen taas ei mun tarkkaillessa halua tehdä oikein mitään, ja ruoista kurkku ja omena on ollu suosikkeja. Turvotettua kissanruokaa en oo ehtinyt vielä kokeileen, mutta toivotaan, että toisen sais syömään muutakin kun kurkkua...
Nyt kun ikää on karttunut lisää, niin nuo perus akaatit ovat kivoja lemmikkejä, mutta nälkä kasvaa tiedon karttuessa. Olen kovasti innostunut tiikerikotilosta (Achatina Achatina) niiden harvinaisuuden ja vaativuuden takia. Tiikerikotilo myös kasvaa Fulicaa isommaksi, ja on väritykseltään kauniimpi. Olen jonossa yhteen tiikerikotiloon, ja toiveena olisi tuoda sille tulevalle tikrulle kumppani ulkomailta, niin saataisiin Suomeen vähän uutta verta. Niin ja noista akaateista. En anna niiden poikasten kuoriutua, kun ovat sisaruksia.
Hauskaa miten tieto leviää internetin aikakaudella. Muistan 11 vuotta sitten, kun sen aikaisten akaattieni pääasiallinen ruoka oli salaatti, kurkku ja porkkana. Nyt internetin aikakaudella tiedän, että akaatit syövät vähän mitä vain, kunhan se ei sisällä suuria määriä sitruuna-, tai oksaalihappoa. Suolatonta ruoan pitää olla. Sen tiesin jo muksuna. Sitten kun tiikerikotiloni tulee, pitää alkaa keittelemään sille proteiinipuuroa, jota se tarvitsee kolmeen ikävuoteen saakka säännöllisesti. Tikrun tilantarve on myös Fulicaa suurempi...
Saas nähdä, onko vuoden päästä terraarioita siellä sun täällä ja kaiken maailman omituisia lajikkeita :D
Tein myös hauskan havainnon. Fulicaa omistavat pääsääntöisesti 13 vuotiaat lapset (foorumikirjoituksen tyylistä päätellen) ja harvinaisemmat lajikkeet ovat taas enimmäkseen aikuisten naisten harrastus :D
Olen siis tästä päätellen 13 vuotias aikuinen nainen :)

Illustrator tuhertelua

Mitäpä siihen sitten enää lisäämään... Idea tuli siitä, että työskentelen meksikolaisessa ravintolassa...

Kuulemma pallitatti...

Ad/Hd-arkea

Ostin uuden iPhone 4:n, joten myyn vanhan 3Gs:ni äidille. Kävelin bussipysäkille tarkoituksenani viedä puhelin äiskälle. Bussipysäkillä muistin, että unohdin luurin kotiin. Palasin kotio toteamaan, että puhelin oli kassissani koko tämän ajan. Tallustelin takaisin pysäkille ja myöhästyin bussista. Noh... Saimpahan testailla uuden iPhonen kameraa 20 min ennen suraavan bussin tuloa.